Hups, kuinka aika hurahtaa nopeasti . Pikkuisen on ollut blogipäivityksessä taukoa, jota nyt paikkaillaan.

Tänään pojat pääsivät uimaan. Tosin kävivät isommat jo viime viikolla heittämässä talviturkit, kun niin kuraisina pellolta tulivat. Mutta kyllä tuo merivesi vielä on aika kylmää, vaikka innoissan uivatkin. Pieni Mario ei uskaltautunut vielä kylmään veteen uimaan. Viimeviikolla Mario kasteli vain vähän tassuja, nyt uskalsi kahlata jo mahaa myöten .

Vesipedot ja rantapoika

Hyi hitsi, kun on kylmää!!!!

Yhdessä kuten ennenkin

Ilmeellä

Eilen kävimme juoksentelemassa ja kuvaamassa kivilouhoksella. Tässä pari uutta kuvaa Mariosta, nyt 4,5 kk

Hiekkanenu

Äitenpäiväviikonloppu meni koiranäyttelyiden merkeissä. Lauantaina suuntasimme Mikon kanssa TAMPERE KV -näyttelyyn. Paikalla oli reilut 30 valkkaria ja tuomarina tiukka Tom Kankkonen. Me olemme olleet Kankkosen tuomaroitavina ennenkin, josta Mikon ensimmäinen sertikin on . Kankkonen piti Tampereellakin tosi tiukkaa linjaa. Tuomarointi poikkeaa ehkä muista tuomareista ja on "saksanpaimenkoiramaista", koska kyseessä on saksanpaimekoirien kasvattaja ja tuomari.  Rakenne tutkitaan todella tarkaan, kulmaukset ovat äärimmäisen tärkeitä ja jalkojen asennot, mutta niidenkin edelle menee liike. Tuomari perustelee handlerille ja sijoitetuissa koirissa myös yleisölle, miksi koira sai tietyn laatuarvosanan ja sijoituksen. Aina on jotain huomautettavaa , koska tuskin täydellistä koiraa onkaan. Mikko sai kuitenkin ERIn ja oli luokkansa ykkönen, NUK1. SA jäi tänään saamatta, mutta niitä jaettiin vain kaksi, valioluokan urokselle ja nartulle (ainoat valiot). Olemme siis todella tyytyväisiä päivään ja tuomarikin sanoi, että erittäin lupaava koira ja kehoitti jatkamaan uraa. Tosin emännällä on polvi ruvella, kun ei osaa juosta!!!! Mahtoi Mikkoa hävettää kehässä . Mikon arvostelu on näyttelyt sivulla ja hyvin samanlainen, osin sanatarkasti, kuin saman tuomarin reilun puolen vuoden takainen arvostelu .

Sunnuntaina Äitienpäivänä piipahdimme naapurikaupungin HAMINA KV -näyttelyssä. Valkkareita Haminassa oli parikymmentä ja tuomarina Tarja Löfmän, jolla myös olemme olleet ennen. Sielläkin meni tosi hienosti ja Mikko sai todella hienon arvostelun (löytyy Näyttelyt-sivulta). Ekan kerran luki arvostelussa jopa "esiintyy kauniisti" . Pääsimme jopa kilpailemaan ykköspaikasta, vaikka tuomari oli jo sijoittanut valiouroksen edellemme PU-kehässä. Tässä vaiheessa valitettavasti kaunis esiintyminen oli jo tiessään. Mikko oli kuumentunut lähelle eteen tulleelle kilpakumppanille ja Mikon mielestä misseilyllä ei mitään sijoituksia ratkaista vaan ihan reilulla äijämäisellä tappelulla... , tuomari ei ehkä ollut samaa mieltä . Lopputuloksissa MIkko kuitenkin hienosti ERI, NUK1, SA, PU2, vaSERT, vaCACIB.

Hassua on, että lauantain arvostelussa Tampereella Mikolla on "hyväasentoinen hieman lyhyt lantio" ja sunnuntaina Haminassa "erinomainen, pitkä lantio". Tätä tää misseily on .

Pari viikkoa aiemmin 28.4.2012 käväisimme LAHTI KV-näyttelyssä. Se meinasi jäädä väliin, kun edellisenä iltana pesin Mikon ja sen jälkeen koira alkoi elämänsä ekan kerran ontua. Aamulla kuudelta ennen lähtöä Lahteen juoksutin koiraa takapihalla ja yritin nähdä, että ontuuko se vielä. Näytti, ettei Mikko ravissa ontunut ja päätimme lähteä matkaan. Lahdessa oli valkkareita reilu 30 ja tuomarina norjalainen Per Kristian Anderssen. Ennen kehiä juoksutin Mikkoa kehässä ja Elina katsoi, ettei se onnu. Oman vuoron koittaessa, tuomari juoksutti ensin koko luokan ja selvästi jo valitsi siinä vaiheessa omat suosikkinsa. Yksilöarvostelussa Mikko alkoikin taas ontua. Se ei enää tuntunut tässä vaiheessa haittaavan tuomaria ja Mikko saikin ERIn ja voitti ensimmäisen nuorten luokkansa saaden myös SAn. Ajattelin, että turha mennään ontuvan koiran kanssa Paras Uros -kehään, mutta ei sentään! Mikko tuli toiseksi heti upean valiouroksen, Joken, jälkeen ontumisestaan huolimatta. Mikon viides SERTihän sieltä napsahti, kun Suomen valio oli ykkösenä ja ensimmäinen vaCACIBkin saatiin. Kannatti siis lähteä!!!! Ei Mikko kyllä ollut muutoinkaan oma itsensä eli jalka oli varmaan kipeä. Se oli nimittäin näyttelypaikalla huomattavasti rauhallisempi kuin yleensä eli ei tuijottelemalla ja rähisemällä haastanut riitaa toisten urosten kanssa , makaili vaan. Jalka tervehtyi kuitenkin nopeasti , kenties astunut johonkin terävään??

Käväisimme Lahdessa myös Suomen Valkoinenpaimenkoirayhdistyksen kevätkokouksessa noutamassa Mikolle yhdityksen Vuoden 2011 Näyttelypentu kiertopalkinnon ja kunniakirjan .

Kehässä Lahdessa

Viikkoa ennen Lahden näyttelyä eli 22.4.2012 kävimme Mikon kanssa KPH:n (Karjalan Palveluskoiraharrastajat) viettitestauksessa, kun sellainen paikkakunnalla järjestettiin. Mikko käyttäytyi melkolailla odotetusti. Pyysin maalimiestä aloittamaan testin raipan lätkäisyllä katuun, että koira "herää". Yleensähän aloitetaan leikkimällä ja saalistamalla, jos ei hiha ole ennestään tuttu juttu. Maalimies aloitti kuten pyysin ja koira heräsi heti ja testi pääsi vauhtiin. Jälkikäteen maalimies sanoi, että yleensä kun ihmiset pyytävät kuten minä ja väittävät tuntevansa koiran, käykin niin, että koira lähtee raipan paukautusta pakoon .  Maalimiehen mukaan Mikon puolustusvietti on hiukan parempi kuin saalisvietti ja otekäyttäytyminen on kaikkein heikoin lenkki tässä tapauksessa. Mikon otekäyttäytyminen on huomattavasti parantunut aiemmasta ja se on kuitenkin koulutettavissa oleva ominaisuus. Minun täytyy tähän väliin todeta, että suurin osa koirankouluttajista (maalimiehistä ja muista) suhtautuu tähän valkoiseenpaimenkoiraan hyvin "skeptisesti". On se niin monta kertaa huomattu. Eivät tunne rotua ja sen tunnustavatkin, mutta ennakkokäsitys on selvä, ei näissä blodeissa oo "munaa" . Ehkä he ovat pääpiirteissään jopa oikeassa, mutta varsinkin valkkareissa on kuitenkin hyvin suurta hajontaa yksilötasolla. Mikolta löytyisi kuitenkin sen verran viettejä, että kyllä sen kanssa voisi ehkä suojelua harrastaa . Koira pitää vaan ensin saada reaktiivisesta aktiiviseksi eli niin, että koira itse ikäänkuin aloitaa. Luulen, että se ei olisi Mikon kanssa ongelma. Tässä pari Mian ottamaa kuvaa (kiitos, Mia) Mikon viettitestistä:

Lällätteleeks' toi äijä mulle?

Koira kiinni hihaan ja pyörimään

Ja sitten yritetään olla taas vähän aktiivisempia ja päivitää vähän lyhyemmällä välillä ja lyhyemmillä päivityksillä . Kesää odotellaan !

Hui, kun on hujahtanut edellisedstä päivityksestä. Aika on livahtanut uutta odotellessa eli viime tiistaina lensin kotiin Barcelonasta laumamme uuden jäsenen kanssa!!!

Laumamme vahvistui Mariolla , joka on n. 4kk vanha valkoisenpaimenkoiran urospentu. Lisäilen Mariolle omat tieto- ja kuvasivut kunhan ehdin .

Tässä Mario:

n. 5 vk (c) Mathilda Vegt

Espanjan syntymäkodin puutarhassa, n. 3 kk (c) Mathilda Vegt

Lentoasemalla odottelemassa muuttoa Suomeen

Uudessa kodissa löytyi oma paikka heti sohvan kulmasta

Tänään, melkein 4 kk

Nyt on EST J CH vahvistettu ja kunniakirja ruusukkeen kera tullut kirjattuna kirjeenä kotiin.

Mikon poseeraus kaikkine Viron ruusukkeineen:

Viikonloppuna lähdetään Mikon kanssa taas treenaamaan näyttelyjuttuja Gerard O'Shean johdolla. Katsotaan, opitaanko jatkokurssilla jotain uutta ja hyödyllistä Peruskurssilla tuo seisominen kyllä parantui huomattavasti tai ainakin yleensä, kun joskus Mikkoa ei vaan yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa "emännän" kotkotukset .

Ja toukokuussa mennään MH-luonnekuvaukseen. Se kyllä jännittää, kun tonttuilin siellä Mustin luonnetestissäkin vastoin ohjeita. NIIIIN on lyhyt muisti tai ihan vaan vähäinen ymmärrys .

Kevättä kohti! Jippiiiiii!

Tallinnassa vietettiin erittäin hauska ja onnistunut viikonloppu, niin  koiranäyttelyiden tulosten puolesta kuin muutenkin. Vatsalihakset on nauramisesta kipeät vieläkin eli hauskaa oli .

Kumpanakin päivänä oli ilmoitettu ja paikalla 6 valkkaria ja 5 niistä Suomesta; 2 junnu-urosta, avouros, 2 junnunarttua ja valionarttu.

Lauantaina oli tuomarina puolalainen Waldemar Mrowiec, ihan mukava tuomari, joka arvosti liikettä. Meinattiiin kyllä Mikon kanssa lentää kehästä ulos.... Mikko nimittäin ärähti junnukehässä kahdesti perässä tulevalle urokselle, kun se tuli vähän turhan lähellä. Tuli varoitus, että seuraavasta rähähdyksestä pihalle, mutta onneksi sitä seuraavaa ei tullut . Lopputuloksena kuitenkin hienosti JUN ERI, JUK1, JSERT, ROP-JUN, PU1, ROP.

 Sunnuntaina oli tuomaroimassa ruotsalainen Hans Almgren. Hänkin oli oikein mukava ja kertoi koirille suullisesti, mikä vaatii vielä kehittymistä. Hän oli tutki tosi tarkasti rakenteen ja melko tarkasti arvioi myös liikettä. Sunnuntaina menestys oli melkein yhtä hieno eli JUN ERI, JUK1, JSERT, ROP-JUN, PU1, VSP.

Meille kumpikaan tuomari ei sanonut suullisesti oikein mitään ja arvostelut on oikein hienot (Mikon näyttelysivulla). Nyt ei itseasiassa mainittu mitään hoikkuudesta, kapeasta/pienestä eturinnasta/rintakehästä! Olisiko pientä "miehistymistä" tapahtunut???? Toivottavasti .

Nyt on siis 3 juniorisertiä Virosta kasassa ja Mikko vahvistusta vaille VIRON JUNIORIMUOTOVALIO!

Mikko lauantaina yksittäisarvostelussa

Lauantain ROP-JUN Mikko ja VSP-JUN Milli

Lauantain PU-kehä: 1. Mikko, 2. Jeti, 3. Kelmi

Lauantain ROP Mikko ja VSP Milli

Sunnuntain arvostelussa

Sunnuntain ROP-JUN Mikko ja VSP-JUN Milli

Sunnuntain PU-kehä ja sama järjestys kuin lauantaina

Sunnuntain ROP Milli ja VSP Mikko, tosin kuvaaja näköjään vähän myöhässä

Kiitokset matkaseurasta Ritalle, Mialle ja Millille. Upea ja mukava reissu, että täytyy varmaan ottaa uusiksi !

Pitkästä aikaa.. ei ole kummempia tapahtunut, talvisia päiviä on vietetty ja leikkejä leikitty. Hiukan pojat ovat harjoitelleet vetokoiran hommia. Mikko kiskoo kicksparkia innokkaasti, eikä paljon lastista välitä, mutta Musti ei. Mustia ei voisi vähempää kiinnostaa vetää jotain painoa perässä, jos ei ole pakko . Jos molemmat pojat valjastaa kelkan eteen, jättää Musti suosiolla työn Mikolle juosten kyllä Mikon vierellä, mutta sen verran takaviistossa, että liina jää löysälle.... reipas sakemannini .

Lunta "veljekset" rakastavat ja siellä voisi juosta ja telmiä loputtomasti, paitsi ehkä ihan kireimmillä pakkasilla .

Pakkasten ikävämpi puoli on kuiva ilma, joka on tenhyt allergikko-atoopikko-Mustin elämästä kovin "kutittavaa". Jatkuvaa rapsimista ja raajojen kaluamista . Taas on lääkekuurin paikka. Ainoa tapa saada rapsiminen loppumaan tai edes vähenemään, kun se on jäänyt päälle. Nyt kun on tuo Mikko verrokkina, niin huomaa kuinka paljon Musti rapsuttelee itseään ihan normaalitilanteessakin, paljon enemmän kuin Mikko. Se taitaa olla Mustille myös eräänlainen sijaistoiminto "innostus"-tilanteissa .

Tässä vielä jokunen valokuva eilisen sunnuntain aurinkoisesta aamupäivästä:

Puu kaatuu....

Musti poseeraa toinen takajalka ojassa?

Lumiturvat

Keppi ja karkuun!

Mikko huvittaa itseään?

Pakkaslumi pöllyää

Puolivalkoinenpaimenkoira?

Kuka ehtii ensin?

Vai olivatko nämä ne lumiturvat ?

Seis, kuvaus!

Veljekset kuin ilvekset

Vähän jälkijunassa tulee päivitys...

Pyörähdimme siis parisen viikkoa sitten Tarton kansallisissa koiranäyttelyissä lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina valkkareita oli paikalla kolme; kaksi avoimen narttua ja Mikko. Vähäinen kilpailu ei kuitenkaan takaa menestystä, jos ei omat rahkeet riitä . Tuomaroinnin hoiti lauantaina tanskalainen Kitty Sjong. EH:han sieltä tulla räpsähti. Lisää massaa olisi vaan jostakin saatava . En tosin muista milloin, josko ikinä, Mikko olisi esiintynyt niin huonosti kuin lauantaina. Nenää ei meinannut saada matosta irti millään ja juoksuosuudessakin välinpitämättömästi lönkötteli. Lönköttelyn huomaa arvostelustakin. Harvoin on Mikolle mainittu että liikkeen pitää stabiloitua, vaikka etupään löysyydestä on saatettu mainita. En tiedä johtuiko Mikon kiinnostuksen puute, ettei voitu yhtään "lämmitellä", kun halli oli ihan tupaten täynnä?

Sunnuntaina sitten uudella innolla. Nyt mahduttiin vähän pyrähtelemään ennen kehään menoa ja esiintyminen oli moninverroin lauantaita parempaa. Sunnuntaina oli kilpakumppanina vain toinen lauantain nartuista (myös EH lauantaina). Se toinen narttuista korjasi lauantaina potin ja valiotui, eikä sitten enää sunnuntaina ilmaantunut paikalle, vaikka ilmoitettu olikin. Tuomaroinnista vastasi sunnuntaina Ricky Lochs Romans Alankoimaista. Mikko oli sunnuntaina ERInomainen ja korjasi koko potin, kun narttu sai EH:n. Nytkin mainittiin, että kun ikää tulee lisää, on tultava myös massavuutta kroppaan, jos vielä mielii pärjätä . Sunnuntaina siis ERI, JUK1, JUN-SERT, JUN-ROP, PU1, ROP.  ROP-junnu- ja ryhmäkehiin ei jääty vaan lähdettiin kauniista talvisesta Tartosta ajelemaan takaisin kohti Tallinnan satamaa ja sieltä lauttamatkan kautta kohti kotia. Rankkaa se on reissaaminen pienelle koirallekin .

"Häkkikoira" hotellissa

Lauantain superinnostunut ilme

Sunnuntaina pientä skarppausta havaittavissa

Arvostelut löytyvät Mikon näyttelyt -sivulta.

eli Kennelliiton lausumana Mikon lonkat B/B ja kyynärpäät 0/0 .

Mikon kuvanneen lääkärin arviohan oli täsmälleen sama. Lääkäri sanoi lonkista mielipiteensä, että A- ja B-lonkat ovat terveet. B-lonkissa se rako/väli (mikä virallinen nimitys lieneekään) on vain vähän suurempi. Sanoi, että Mikolla on siistit, symmetriset (reisi)luunpäät ja ne vastakkaiset kupit siellä lonkissa, mutta siinä on sen verran rakoa, etteivät mene A-luokkaan. Sanoi myös, että joissain tapauksissa saattaa olla jopa parempi, että luiden väli ei ole aivan tiukka. Sen tarkemmin asiasta ei toki keskusteltu. Tämä lääkäri on kuitenkin vuosikymmeniä kuvannut koirien (ainakin sakemannien) lonkkia, joten oletan hänen osaavan asiansa .

Kuvia lauantailta. Vähän ovat sinisävyisiä, kun oli pilvinen päivä. En kuitenkaan jaksanut alkaa korjailemaan kaikkia. Pakko noille sävyille on vissiin jotain tehdä, mutta nuo nyt tuli jo ladattua tänne. Myös Mikon liina on häiritsevä tekijä kuvissa, mutta keräämme TAAS kerran luottamusta, että voidaan siirtää se liina emännän taskuun kirmailun ajaksi. Mun virheet ja vika se tietysti on, mutten tiedä, mikä on mennyt pieleen, kun ei noiden "saksalaisten" kanssa ole ollut tuollaista "tsuppiduppi" -ongelmaa. Juu, myös liinan photoshoppaus olisi aivan liian suuri työ... valitaan siis kuvat, joissa se vähiten häiritsee.

Kivat kielet

Parivaljakko eri asennoissa:

Musti vauhdissa:

Mikko:

Päivän poseeraukset:

Musti poseeraa paremmin omineen

Ihanaaaaa...LUNTA!