Kävimme viikonloppuna sukuloimassa Tampereen seudulla. Musti ei tosin lähtenyt mukaan, koska Mikolla oli pari näyttelyä matkanvarrella. Musti suuntasi vanhempieni kanssa maalle "lomailemaan". Lomailu on varmaan oikea termi Mustin näkökulmasta. Sai olla koko ajan vapaana, uida paljon ja palloa heitetään aina, kun sen jonkun jalkojen juureen tiputtaa ja hiukan tapittaa anovasti ruskeilla silmillä . Parasta Mustista ehkä kuitenkin oli se, ettei kukaan roiku sen korvissa, niskassa, jalassa, kun se juoksee sen niin rakkaan pallonsa kanssa.

No, me muut Mikko mukaan lukien suunnattiin perjantaiaamusta Tampereelle. Perjantai-iltana Mikko pääsi muiden mukana huvittelemaan Särkänniemeen. Laitteisiin se ei kyllä valitettavasti päässyt.

Lauantaina aamulla käväisimme Mikon kanssa Nokialla ryhmänäyttelyssä. Mikko sai ERIn ja oli junnu-urosten 3. Tuomarina oli ruotsalainen Roland Fors. En osaa sanoa tuomarin linjasta, kun poistuimme heti oman arvostelun jälkeen, kun meillä oli ohjelmassa mökkeilyä loppupäiväksi. Hyvin kohtelias ja mukava tuomari oli.

Sunnuntaiaamuna herätys oli viideltä ja suunta kohti Heinolan KR näyttelyä. Perhe hiukan kritisoi tätä aikataulua, mutta eihän sitä etukäteen tiedä kehien aikataulutusta. Tuomarina Heinolassa oli Maija Sylgrén, joka vaikutti melko tiukalta tuomarilta. Valkkareita oli Heinolassa 25, joista uroksia 11. Mikko sai ihan hyvän arvostelun ja ERI:n ollen junnu-urosten 2. Tuomari jakoi uroksille vain 3 ERIä: kaksi junnuille ja yhden nuorten sarjassa. Nartut jäi taas katsomatta, kun Mikko ja muu perhe alkoivat olla reissusta ja aikaisesta herätyksestä johtuen jo melko "kypsiä".

Nyt oli toisten vuoro saada sertit ja pokaalit, mutta ollaan hyvin tyytyväisiä ERInomaisiin arvosanoihin.  Varsinkin Heinolassa Mikosta näkyi jo reissaaminen. Nuori poikahan se vielä on. Juoksusta ei meinannut tulla mitään, minkä arvostelustakin huomaa. Hameenhelman näykkiminen, loikkiminen ja vetäminen olivat päivän "must", joten hyvä, että meni näinkin hyvin. Ei muuta kuin treeniä, treeniä, treeniä lisää. Yksin treenaaminen ei vain auta siihen juoksuongelmaan, joka on pahin, kun kehässä on muitakin. Arvostelut kirjailin jo pari päivää sitten Mikon näyttelysivulle.

Kyllä Mikko oli onnellinen, kun sai lysähtää kotona lattialle ja vielä onnellisempi, kun Musti kotiutui. Musti ei kyllä näyttänyt ihan yhtä onnelliselta kotiutuessaan. Se olisi ilmeisesti mielellään jatkanut vapaata ja stressitöntä "landepaukun" elämää .

 

"Tyylikästä vai mitä?"

 

Näin seisoo valkoinenpaimekoira kehässä....

 

"Tee, mitä teet. Mua ei nyt kiinnosta yhtään. Tuolla laidalla sentään on jotain kiinnostavia tyyppejä.."