Viikko mennä vierähti...

Mitään ihmeellistä ei puuhailtu viime viikolla. Maalla käytiin mustikassa ja uimassa alkuviikosta. Torstaina Mikolla tuli täyteen 9 kk! Silloin käytiin Mikon kanssa näyttelyharjoituksissa. Isoja koiria oli paikalla oli vain kaksi: Mikko ja Mikkoa pari kuukautta vanhempi valkkarityttö Niki. Saatiin siis lähes yksityisopetusta. Mikkoa kiinnosti kyllä lähinnä ihana Niki, eikä mikään kopelointi, seisominen, ympyrän juoksemisesta puhumattakaan. Niki sitä vastoin on aivan unelmakoira esittää näyttelyssä. Sen lisäksi, että Niki on kaunis koira, se seisoo hyvin rauhallisesti paikoillaan varmaan vaikka maailman tappiin ja juostessa tuntuu kuin hihnan päässä ei olisi ketään, niin kauniisti ja kevyesti se kulkee. Minä nimittäin kokeilin. Eli siis täysin toisin kuin Mikko. Seisominen Mikolla menee ehkä edes jotenkuten (ainakin hyvänä päivänä) ja juokseminenkin yksinään, mutta kun kehään tulee muitakin koiria, niin eihän siitä sitten mitään tule. Varsinkin, kun joudumme yleensä ensimmäisiksi juoksemaan, kun nimen mukaan aakkosjärjestyksessä ollaan omassa luokassa näyttelyissä. Mikko siis juoksee niskat nurin perässä tulijoita kytäten. Siis paaaljon harjoitusta vielä.... Vaikka Niki onkin tyttö ja muutoinkin rauhallinen koira, oli helppo huomata koulutuksen ja "koulutuksen" ero. Ei ole Mikon opetus ollut huippua. Harjoiteltiin myös säkäkorkeuden mittausta. Mikon korkeudeksi saatiin 65,5 cm. Kotona suoritetun punnituksen tulos oli 34,5 kg. Se tosin voi hiukan heittää johonkin suuntaan vaa'an tarkkudesta riippuen. Ei ole kotivaaka välttämättä ihan tarkka suurilla painoilla, kun kahta nuorukaistaa punnitaan yhtäaikaa.

Lauantaina käytiin Mikon kanssa lenkillä maisemissa, jossa talvisin käydään juoksentelemassa pelloilla ja metsissä. Ei näköjään kannata kesällä mennä. Loppupäivä sitten poimittiinkin Mikosta punkkeja. Eivät olleet onneksi ehtineet kiinnittyä, kun ne löytyivät valkoisesta turkista.
Mustin mustasta turkistaa ne yleensä löytyvät vasta vähän kasvaneina. Onneksi niitä ei ole hirveästi tässä meidän kotikulmilla, eikä ylipäätään ole tarvinnut niitä irrotella paljon koirista.

Tällä viikolla pitäisi varmaan harjoitella näyttelykäyttäytymistä Mikon kanssa, kun ensi sunnuntaina on se eka junnuluokan näyttely Helsingissä. Aikataulut tulivat jo kotiin ja valkkareita siellä 8. Eikä tarvitse edes lähteä kukonlaulun aikaan, koska kehä on vasta iltäpäivän puolella.

Kuvia viikon varrelta: