Pitkästä aikaa.. ei ole kummempia tapahtunut, talvisia päiviä on vietetty ja leikkejä leikitty. Hiukan pojat ovat harjoitelleet vetokoiran hommia. Mikko kiskoo kicksparkia innokkaasti, eikä paljon lastista välitä, mutta Musti ei. Mustia ei voisi vähempää kiinnostaa vetää jotain painoa perässä, jos ei ole pakko . Jos molemmat pojat valjastaa kelkan eteen, jättää Musti suosiolla työn Mikolle juosten kyllä Mikon vierellä, mutta sen verran takaviistossa, että liina jää löysälle.... reipas sakemannini .

Lunta "veljekset" rakastavat ja siellä voisi juosta ja telmiä loputtomasti, paitsi ehkä ihan kireimmillä pakkasilla .

Pakkasten ikävämpi puoli on kuiva ilma, joka on tenhyt allergikko-atoopikko-Mustin elämästä kovin "kutittavaa". Jatkuvaa rapsimista ja raajojen kaluamista . Taas on lääkekuurin paikka. Ainoa tapa saada rapsiminen loppumaan tai edes vähenemään, kun se on jäänyt päälle. Nyt kun on tuo Mikko verrokkina, niin huomaa kuinka paljon Musti rapsuttelee itseään ihan normaalitilanteessakin, paljon enemmän kuin Mikko. Se taitaa olla Mustille myös eräänlainen sijaistoiminto "innostus"-tilanteissa .

Tässä vielä jokunen valokuva eilisen sunnuntain aurinkoisesta aamupäivästä:

Puu kaatuu....

Musti poseeraa toinen takajalka ojassa?

Lumiturvat

Keppi ja karkuun!

Mikko huvittaa itseään?

Pakkaslumi pöllyää

Puolivalkoinenpaimenkoira?

Kuka ehtii ensin?

Vai olivatko nämä ne lumiturvat ?

Seis, kuvaus!

Veljekset kuin ilvekset